Rakas blogi,

olen yrittänyt pitää Onlyfansprojektini erillisenä Kiroilevaminttu:sta, mutta se on tuntunut väärältä since the beginning. Kerta olen lähtenyt tälle erittäin mielenkiintoiselle ja pelottavallekin matkalle, miksi en vapauttaisi täällä sen nostattamia ajatuksia ja oivalluksia? Teitä varmasti kiinnostaa, noin niinkun meidän huorien ja lutkien ajatusmaailma ja myös se rohkeus altistua tälle leimalle.

Mä olen uupumisen partaalla ja se vahvistaa myös ajatusta että miksi antaa pelon estää luovuuden virtaa. Liittyi se sitten entiseen parisuhteeseen, äitiin tai pillun jakamiseen. Onko sillä vitunkaan väliä heitänkö kaikki peliin, jos pian olen työkyvytön muutenkin?

Herään joka aamu kivikova stressipallo mahassa, saan vilunväreitä, olen loputtoman väsynyt paljosta unesta huolimatta, en jaksa uhrata energiaani läheisiin, en vastaa puheluihin enkä viesteihin, ellei kyse ole jostain millä tuon leivän pöytään… Jos niihinkään. Tekisi mieli itkeä, mutta kova kuoreni ja jo etumatkassa juokseva levoton mieleni ei anna sille aikaa eikä rauhaa. Leikkaan leipää leikatessa helposti sormeeni, koska leikkaustahtini tihenee pala palalta koska hermostoni hälyttää jatkuvasta kiireestä. Välillä tuntuu kuin sekoaisin.

Samalla mietin että milloin on mun aikani näkyä, milloin voin valjastaa potentiaalini niin, että se maksaisi myös laskuni. Noh, tässä taas yksi lukko napsahtaa auki ja taas osa pedosta on irti. Olen kiinnostunut taas hitusen verran vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat tai miten mun käy jos pistän itseni likoon.

Olen alkanut etsiä yhteistyökavereita luodakseni Onlyfansiini sitä vähän totisempaa pornoa. Hitto se on jännittävää, miettikää nyt! ´Moi, panisitko mun kanssa kameran edessä?´

Tapasin eilen ensimmäisen ehdokkaan ja tapaaminen meni kivasti. Tapaaminen etenee kuin treffit vaikkei se sitä ole. Mun monogamiset ja vanhanaikaiset aivot ovat hämillään kun tarina ei menekään niiden odottamalla tavalla. Kyseessä ei olekaan puolison etsintä, eikä elämäntarinan sinetöiminen puoliksi toisen ihmisen käsiin. Ei, se on housut pois, suudellaan tai ei suudella, muna pilluun lämmittelyksi ja sitten kamera käteen kun isoin hämmennys on häiventynyt.

Kyseinen toiminta tappelee verisesti kaikkea mun oppimaani vastaan. Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt kovettaa itseni konemaiseen ja ammattimaiseen moodiin, johon ei mahdu romanttisia tunteita. Opetan mielelleni ja keholleni, että mihinkään ei takerruta. Me vain nautitaan ja pidetään hauskaa. Ja tämä eroaa täysin säännöistä joiden mukaan olemme eläneet jo 20 vuotta.

Erityisen paljon tämä toiminta harjoittaa mun itsekunnioitusta. Miettikää, tämmösessä touhussa jossa luulisi ettei itsekunnioitusta ole olemassakaan - olen joutunut kohtaamaan sen vahviten ja tajuamaan kuinka helvetin isossa roolissa se on.

Toinen on rehellisyys. Olen järkyttynyt kuinka epärehellinen ihminen olenkaan. Mielistelevä ja nauravainen, joka toivoo ettei todellisista asioista tarvitsisi puhua. Se osa tästä hommasta tuntuu haastavalta ja epämiellyttävältä. Mutta se on tehtävä, koska se on iso osa omaa ja toisen turvallisuutta. Lisäksi ihmissuhde pidetään sen avulla selkeänä ja vaivattomana. En olisi koskaan uskonut että selkeimmät ja vaivattomimmat ihmissuhteet tulen kokemaan todella tällaisen touhun puitteissa.

Loppusanoina on myönnettävä että kaiken kaikkiaan touhu on edelleen tuntunut oikein miellyttävältä ja avannut paljon mielenkiintoista itsestäni ihmisenä. Tunnen edelleen olevani elementissäni ja voimaantunut naiseudessani potenssiin miljoona aloitettuani Onlyfansin. Nautin vilpittömästi miehiltä saamastani huomiosta ja kehuista. Rakastan kuulla erilaisista fetisseistä ja myös vastata niihin parhaani mukaan. Pissasin muun muassa miehen päälle pari viikkoa sitten, vitsi se oli siistiä!! Siinä sitä helpottaa oloaan kun toinen haltioituneena helpottaa omansa. Eihän tämän enempää winwin-situation voi olla!

Kärsin vähän ajoittain pienestä, mutta erittäin pinnallisesta syyllisyydestä kun nyt olen tällainen likainen huora ja äitikin vielä. Mutta se johtuu vain ulkopuolisesta viestistä mitä olen vastaanottanut koko elämäni, ja puhdistuu kyllä pala palalta. Eikun pano panolta vai miten se meni heh!