Rakas blogi,

 

viimeisen pari kuukautta on ollut ihan älyttömän vaikea keksiä sisältöä sosiaaliseen mediaan. Eikä sillä, että olisi pakko jotain keksiä. Se on vain hämmentävää, koska oon aina tykännyt postata materiaalia muiden nähtäväksi.

 

Oon miettinyt syytä tähän. Nyt viimeisimpänä ajatuksena tuli se, että muutun ja uudistun ihmisenä niin hurjaa vauhtia etten yksinkertaisesti tiedä mitä postata. Koska olen ennen vetänyt tietyllä kuviolla ja kontekstilla, joka kuitenkaan ei enää toimi. Mutta mikä on uusi? Tappelen itseni kanssa sisältöni tekopyhyydestä ja kuinka kaikki on niin vitun ihanaa. Oikein oksettaa oma sisältö, koska kyseenalaistan vahvasti onko se rehellistä. Että ongelmat kerrotaankin normaalilla äänellä ja vähän pilke silmäkulmassa, ja ratkaisu odottaa vain vuoroaan seuraavassa puhekuplassa. On niin vitun harmonista tämä elämä.

 

Eikä ihme että hämmentää pientä Minttua. Olla näin KIVA. Ja vielä niin, että se tuntuu luonnolliselta. Koska meille on aina opetettu että rehellisyyden tulee olla kuuluvaa ja ainakin aavistuksen loukkaavaa. Suoraan sanominen on sitä ettei mietitä yhtään miten asian esittää ja viestinsä saa vielä paremmin perille kun tekee tueksi agressiivisia ja teatraalisia liikkeitä, samalla kun selittää asiaansa maskuliinisella, helvetin korvia purevalla äänellä. Niin ettei kukaan muu saa varmasti sanottua - tai vielä parempi - ettei uskalla sanoa mitään vastaan.

 

Toinen mitä mietin, on että ehkä sitä vain kymmenen vuoden funtsimisen ja ajatusten pyörittelyn jälkeen kaipaa elämistä ja käytännön läsnäoloa. Kokemista ja näkemistä, aivottomana ja miettimättä tehdä mitä lystää. Ihan kuin olisi lukenut teoriaa kymmenen vuotta pulpetin ääressä nenä kirjassa ja nyt on aika lähteä ulos ja töihin toteuttamaan sitä mitä on oppinut.

 

Joten päätin yhdistää mun kaksi to do-asiaa: Somen ja spontaaniuden. Ei enää jatkuvaa vahtaamista onko ulkoasu yhtenäinen. Ei sääntöjä millä kielellä puhun missäkin postauksessa. Ei kiroilukieltoa. Ei lempeilykieltoa. Saa olla vitun ituhippi tai kännimuija. Tai absolutisti. Tai koiraihminen.

 

Bitch, I’m back!

 

 

Dear blog,

 

for the last couple of months it's been incredibly difficult to come up with content for social media. Not that I have to necessarily come up with something. It's just confusing, because I've always liked to post stuff for others to see.

 

I've been wondering why. Now the latest thought is that I'm changing and renewing as a person at such a frantic pace that I simply don't know what to post. Because I used to post with a certain pattern and context, which doesn't work for me anymore. But what is new? I'm fighting with myself about the hypocrisy of my content and how everything is so fucking wonderful. I'm really sick of my own content because I'm questioning very strongly whether it's honest. That the problems are told in a normal voice with a bit of a twinkle in the eye, and the solution is just waiting for its turn in the next speech bubble. It's so fucking harmonious, this life.

 

And no wonder little Mint is confused. Because we've always been taught that honesty should be noisy and said at least a little offensive way. It is to not give any thought to how you present your point and to get your message across, even better when you make aggressive and theatrical gestures in support, while explaining your point in a masculine, hell-biting voice. So that no one will say anything back.

It’s confusing to be so NICE person. And in a way that feels natural.

 

The second thought is that maybe it's just that after ten years of dizzy thinking and analysing every thought you have, you just need to live and be present in a practical way. To experience and to see, brainless and unthinking way, doing what you like. It's like you've been reading theory for ten years with your nose in a book and now it's time to get out and work and put what you've learned into practice.

 

So I decided to combine my two to-do's: social media and spontaneity. No more constantly watching to see if the look of my instagram page is coherent. No more rules about what language I speak in which post. No swearing ban. No prohibition on softiness. You can be a fucking hippie or a drunk. Or an absolutist. Or a dog lover. Cause that’s my style.

 

Bitch I’m back!

 

<3 kiroilevaminttu